Sain idean tehdä tällaisen Päivä Mimmin matkassa-postauksen. Ajatus tuli mieleen, kun halusin pitkästä aikaa laittaa sykevyön- ja rannekkeen mittaamaan touhujani päivän ajaksi. Itsellenihän tällainen raportointi on ihan mielenkiintoista, mutta sääliksi käy sitä, joka tätä eksyy lukemaan 😀 Tosin, kyseinen päivä oli hieman tavallista aktiivisempi.
7:30 Herään. Ilman herätyskelloa, niin kuin yleensä. Selailen Instagramia sängynpohjalla.
8:00 Nousen ja menen valmistamaan luottoaamiaista – kahvia, puuroa, raejuustoa ja mehukeittoa. Nappaan myös vitamiinit.
8:30 Sulattelen aamiaista sohvalla. Vaihdan lenkkikamat ja asetan sykevyön.
9:10 Ulkona. Kävelen, koska en oikein innostu juoksemisesta aamutuimaan. Varsin synkkää ja harmaata.
9:45 Takaisin kämpillä. Tsekkaan kalorikulutuksen, 137. Käyn ruokkimassa hamsterin ja vaihdan vaatteet koulua varten.
10:45 Napit korville ja koulua kohti. Pituutta koulumatkalla on vajaat 3 km.
12:00 Kaverit odottelevat aulassa ja päästään yhtä aikaa syömään. Kookos-bataattisosetta, leipää ja salaattia.
14:45 Englannin puhekurssin tunnit ohi. Pelattiin Aliasta ja roolileikkejä. Napit korville ja Prisman kautta kämpille.
15:00 Välkkäpalaa – kahvi, omenaa, raejuustoa, mehukeittoa ja pari ruisaria ketsupilla ja kurkulla. Mimmi’s special.
15:30 Kellahdan sohvalle pläräämään puhelinta. Mutta..
16:30 ..Huomaan nukahtaneeni ja nousen vauhdikkaasti ylös. Huitasen napaan samat välipalat ja pakkaan salikamppeet.
17:15 Kuntokeskus Rokissa. Pikapikaa saliin jossa pidetään 45 min BodyAttack. Onneksi ohjaajakin myöhästyi.
18:30 Hujauksessa takaisin kämpillä. Pudotan salikassin, hyppään kämppiksen kyytiin ja hurautamme Jyskiin.
19:00 Pari pakollista laatikkoa ostettu. Pikainen suihku ja protskurahka napaan.
19:30 Matkalla urheilutalolle saman kämppiksen kanssa. Luvassa toivon mukaan lentopallopelit.
20:45 Toive toteutui. Voitettiinkin. Pari ruisaria, protskurahka ja miniporkkanoita. Hölläilyä.
22:30 Poikakaverin heikko aprillipila. Vastaan takaisin vähintään yhtä huonolla. Naurattaa :).
23:45 Kännykkä lattialle ja peitto korviin. Vähän vielä vauhti päällä, mutta..
zzZZzZz..
Olen aina ollut tolkuton karkin kanssa. Muistan, että jo alakoulu-ikäisenä poikkesimme joka ikinen koulumatka kyläkaupassa ostamassa karkkia. Jos omat pennoset eivät riittäneet, herkkuja ostettiin ystäväni vanhempien tilille. Salaa tietenkin. Karkit ovat oikeastaan liittyneet yhtään liioittelematta kaikkeen tekemiseemme, jopa urheilullisiin tilanteisiin. Kunnon pelien ja leikkien jälkeen oli luonnolliselta hakea 1kg:n Ärräboksi, joka on jäänyt rakkaana mieleen sopivan kokonsa, mutta erityisesti huokean hintansa ansiosta :D. Lukio-ajoilta mieleen tulee välitunnit ja Teboilin karkkihylly. Puhumattakaan Matikkakekkereistä. Oudolta kalskahtava nimi juontaa nimensä viikottaisista kemuista, jotka vanhemmat ymmärsivät läksyjenvietto-hetkinä. Todellisuudessa kävimme ostamassa kasoittain karkkeja ja leipomisvärkkejä, eikä opiskelu liittynyt aiheeseen millään tavalla. Lukio-aikojen jälkeen taas tulee mieleen ne ajat, jolloin aloimme tiedostamaan terveellisyyden ja kehon. Siispä käsitimme, että puolentunnin lenkin jälkeen voi hyvällä omallatunnolla syödä puolen kilon Makuuni-säkin..
Olemme jälkeenpäin monesti ihmetelleet sitä, miten järjetön karkkimäärä ei missään vaiheessa ole näkynyt vartaloissamme. Toki asiaan saattaa vaikuttaa pituus, ylipäätänsä aktiivinen elämä ja geenit. Jostain lehdestä luin kerran, että aikuisiin, jotka ovat lapsena syöneet paljon makeaa, ei karkit vaikuta samalla tavalla. Elimistö tavallaan pitää sitä jo niin luonnollisena, ettei puolen kilon sokerishokki hetkauta juurikaan. Itseni kannalta tämähän on tietenkin hyvä juttu. Paino pysyy vakaana, mutta entä jaksaminen, ravintoarvot, raikas ja fressi olo? Vaikka urheilisi hullun lailla, voiko keho olla ikinä aivan kiinteä, jos sitä tankkaa sokerihötöillä?
Kasvissyönnin myötä olen alkanut tarkkailemaan, että saan ruuasta kaiken tarvittavan rakennusaineen. Lihasta saatavat ravinto-aineet täytyy saada jotenkin muuten, jottei puutostilaa pääse syntymään. Energiapitoisuudeltaan kasvisruoka on paljon pienempi verrattaessa lihaa sisältävään, jonka vuoksi pienikin energiavaje ajaa karkkihyllylle nopeiden hiilihydraattien toivossa. Tätä kierrettä on jatkunut tähän saakka jopa useamman kerran viikossa. En siis saa tarpeeksi energiaa kasvisruokavaliosta, jonka korvaan karkilla. Ja edelleen ravinto-arvot ja monipuolisuus ovat kateissa.
Tätä paljon pohtineena olen tullut siihen tulokseen, että lautaseltani puuttuu jotain, joka korjaisi tilanteen. Nimittäin hiilihydraatit. Karkeissahan niitä on, mutta paljon parempi vaihtoehto pidemmällä tähtäimellä ovat pasta, leipä ja esimerkiksi leivokset. Koska hiilihydraatteja joka tapauksessa tarvitaan, voisi ne yrittää hankkia edes vähän terveellisemmin.
Tämän ajatuksen oivallettuani päätin jättää keinotekoisesti valmistetut karkit pois kokonaan. Korvaavat tuotteet ovat jatkossa edellämainitut pasta, leipä, leivonnaiset ja esimerkiksi proteiinipatukat. Ajatus oli niin mieltäkeventävä, että samana päivänä houkuttelin ystäväni makumatkalle Luomukauppa Chagaan, jossa valikoimme lautaselle mustikkasuklaa-kerrosraakakakkua ja itsevalmistettuja suklaita. Pöydältä sai lisäksi maistella omenapiirakkaa, ja mehän maistelimme! Tuotteet ovat makeutettu hunajalla tai muilla sokerin korvikkeilla, ja täytyy sanoa, että oli varsin päräyttävä kokemus, niin herkullista että ennakkoluulot karisi sen siliän tien. Projekti on siis käynnistynyt, ja jännityksellä seuraan millaisia tuloksia muutos tuottaa :).
Poikakaverini haluaa usein Kokkolaan tullessa käydä liikkeessä nimeltä Boardvillage. Putiikista löytyy brändejä, kuten Altamont, Antihero, Makia, Baja Clothing ja Obey. Mitä cooleimpia juttuja siis. Pari päivää sitten lähdettiin taas pikavisiitille liikkeeseen. Olin päättänyt olevani vain makutuomarin roolissa, mutta loppujen lopuksi visaa vingutin minä. Mikä siinä onkin, että todellisia löytöjä tekee aina silloin, kun shoppailu ei voisi vähempää kiinnostaa!
Olen hävyttömän laiska laittamaan arkena hiuksia. Vetäisen aamuisin tiukan nutturan päähän ja sillä lookilla mennäänkin sitten loppupäivä, koska pompulanraja. Ja jos totta puhutaan, en kyllä kaipaakaan kouluun mitään kampauksia tai viritelmiä. Joskus kuitenkin tekee mieli hellittää hetkeksi nutturaa ja kokeilla jotain muuta, helppoudesta ja nopeudesta tinkimättä. No, siihen ei tarvittu kuin yksi ainut kuva instagramissa Ruotsin seuratuimmalta bloggaajalta Kenzasilta New Eran pipo päässä, ja haukka päätti etsiä itselleen samanmoisen.
Tänään sitten tentistä päästyäni paistoi aurinko niin kivasti, että päätin pyörähtää palkinnoksi kaupungilla. Koska olin jo luovuttanut pipon löytymisen suhteen, katselin aivan muita asioita. Vaateliike Aukiassa sattui olemaan hintatyrskyt ja päätin pyörähtää sielläkin. Kaiken sen tyrskyn keskeltä silmiini kuitenkin iskeytyi liikkeen perällä oleva mallinukke ja The New Era! Koko liikkeen pengottuani tajusinkin sen olevan sitten ainut laatuaan. Hetken kynsiäni pureskeltua tallustin myyjän luo kysyäkseni saisinko ostaa kyseisen mallikappaleen. Voi sitä riemua kun kävin nykäisemässä pipon mallinuken päästä itselleni. Nyt on pipo ja pelastus arkipäiviin.
Pipo: New Era 35,-
Kaikkihan alkaa yleensä ongelmasta. Oma ongelmani on se, että kun kevätaurinko alkaa näyttäytymään, tuntuu että energiaa on ylimäärin kuin vuorokauden aikana on mahdollista kuluttaa. Tavallinen, aktiivinenkaan päivä ei enää riitä, vaan tekee mieli kääntää kokonaan uusi sivu ja kokeilla jotain erilaista. Kämppisten kanssa pidetyissä kahvipöytäpalavereissa vilahteli useampaan otteeseen ajatuksia uuden työn aloittamisesta, kuntosalin vaihtamisesta ja puolimaratoniin treenauksesta. Hyödyllistä, mukavaa ja energiaa kuluttavaa. Työstin ajatusta ja punnitsin vaihtoehtoja, mutta mikään ei muuttunut. Mikään ei tuntunut tarpeeksi jännittävältä.
Kaikkeenhan on yleensä kuitenkin ratkaisu. Tunnistan itsestäni tietynlaisia piirteitä, jotka alkavat näkymään mitä lähempänä ratkaisua ollaan. Eräs sateisen päivän kahvipöytäpalaveri nousi aivan uusiin sfääreihin kun joku keksi ehdottaa bloggaamista! Tyrmäsin ajatuksen naurettavana – mistä minä kirjottaisin, kuka sitä lukisi. Tarvittiin toinen pannu kahvia. Kaverit alkoivat latelemaan kategorioita: kuntoilu, kokkailu, muoti. Lukijaongelmastakin tehtiin sopimus: ainakin kämppikset. Pikkuhiljaa ajatus alkoi kutkuttamaan ja ei mennyt montaa minuuttia kun päätös blogin perustamisesta oli tehty. Jotta blogista tulisi mahdollisimman omannäköinen, päätin lisätä kategorialistaan vielä omimmista omimmat jutut, opiskelun ja hamsterit. Itseasiassa ajatuksia postausaiheista alkoi putkahtelemaan liiankin paljon, mikä oli viimeisin syy tarttua läppäriin ja kirjoittaa ensimmäinen postaus. Tajusin, että bloggaus ei rajoita keskittymään johonkin tiettyyn lajiin, harrastukseen tai työhön. Tässä saan ne kaikki, ja se jos joku on tämän tuuliviirin harrastus.
