Herkkuhöpinää
Olen aina ollut tolkuton karkin kanssa. Muistan, että jo alakoulu-ikäisenä poikkesimme joka ikinen koulumatka kyläkaupassa ostamassa karkkia. Jos omat pennoset eivät riittäneet, herkkuja ostettiin ystäväni vanhempien tilille. Salaa tietenkin. Karkit ovat oikeastaan liittyneet yhtään liioittelematta kaikkeen tekemiseemme, jopa urheilullisiin tilanteisiin. Kunnon pelien ja leikkien jälkeen oli luonnolliselta hakea 1kg:n Ärräboksi, joka on jäänyt rakkaana mieleen sopivan kokonsa, mutta erityisesti huokean hintansa ansiosta :D. Lukio-ajoilta mieleen tulee välitunnit ja Teboilin karkkihylly. Puhumattakaan Matikkakekkereistä. Oudolta kalskahtava nimi juontaa nimensä viikottaisista kemuista, jotka vanhemmat ymmärsivät läksyjenvietto-hetkinä. Todellisuudessa kävimme ostamassa kasoittain karkkeja ja leipomisvärkkejä, eikä opiskelu liittynyt aiheeseen millään tavalla. Lukio-aikojen jälkeen taas tulee mieleen ne ajat, jolloin aloimme tiedostamaan terveellisyyden ja kehon. Siispä käsitimme, että puolentunnin lenkin jälkeen voi hyvällä omallatunnolla syödä puolen kilon Makuuni-säkin..
Olemme jälkeenpäin monesti ihmetelleet sitä, miten järjetön karkkimäärä ei missään vaiheessa ole näkynyt vartaloissamme. Toki asiaan saattaa vaikuttaa pituus, ylipäätänsä aktiivinen elämä ja geenit. Jostain lehdestä luin kerran, että aikuisiin, jotka ovat lapsena syöneet paljon makeaa, ei karkit vaikuta samalla tavalla. Elimistö tavallaan pitää sitä jo niin luonnollisena, ettei puolen kilon sokerishokki hetkauta juurikaan. Itseni kannalta tämähän on tietenkin hyvä juttu. Paino pysyy vakaana, mutta entä jaksaminen, ravintoarvot, raikas ja fressi olo? Vaikka urheilisi hullun lailla, voiko keho olla ikinä aivan kiinteä, jos sitä tankkaa sokerihötöillä?
Kasvissyönnin myötä olen alkanut tarkkailemaan, että saan ruuasta kaiken tarvittavan rakennusaineen. Lihasta saatavat ravinto-aineet täytyy saada jotenkin muuten, jottei puutostilaa pääse syntymään. Energiapitoisuudeltaan kasvisruoka on paljon pienempi verrattaessa lihaa sisältävään, jonka vuoksi pienikin energiavaje ajaa karkkihyllylle nopeiden hiilihydraattien toivossa. Tätä kierrettä on jatkunut tähän saakka jopa useamman kerran viikossa. En siis saa tarpeeksi energiaa kasvisruokavaliosta, jonka korvaan karkilla. Ja edelleen ravinto-arvot ja monipuolisuus ovat kateissa.
Tätä paljon pohtineena olen tullut siihen tulokseen, että lautaseltani puuttuu jotain, joka korjaisi tilanteen. Nimittäin hiilihydraatit. Karkeissahan niitä on, mutta paljon parempi vaihtoehto pidemmällä tähtäimellä ovat pasta, leipä ja esimerkiksi leivokset. Koska hiilihydraatteja joka tapauksessa tarvitaan, voisi ne yrittää hankkia edes vähän terveellisemmin.
Tämän ajatuksen oivallettuani päätin jättää keinotekoisesti valmistetut karkit pois kokonaan. Korvaavat tuotteet ovat jatkossa edellämainitut pasta, leipä, leivonnaiset ja esimerkiksi proteiinipatukat. Ajatus oli niin mieltäkeventävä, että samana päivänä houkuttelin ystäväni makumatkalle Luomukauppa Chagaan, jossa valikoimme lautaselle mustikkasuklaa-kerrosraakakakkua ja itsevalmistettuja suklaita. Pöydältä sai lisäksi maistella omenapiirakkaa, ja mehän maistelimme! Tuotteet ovat makeutettu hunajalla tai muilla sokerin korvikkeilla, ja täytyy sanoa, että oli varsin päräyttävä kokemus, niin herkullista että ennakkoluulot karisi sen siliän tien. Projekti on siis käynnistynyt, ja jännityksellä seuraan millaisia tuloksia muutos tuottaa :).
