Voilá.
Kaikkihan alkaa yleensä ongelmasta. Oma ongelmani on se, että kun kevätaurinko alkaa näyttäytymään, tuntuu että energiaa on ylimäärin kuin vuorokauden aikana on mahdollista kuluttaa. Tavallinen, aktiivinenkaan päivä ei enää riitä, vaan tekee mieli kääntää kokonaan uusi sivu ja kokeilla jotain erilaista. Kämppisten kanssa pidetyissä kahvipöytäpalavereissa vilahteli useampaan otteeseen ajatuksia uuden työn aloittamisesta, kuntosalin vaihtamisesta ja puolimaratoniin treenauksesta. Hyödyllistä, mukavaa ja energiaa kuluttavaa. Työstin ajatusta ja punnitsin vaihtoehtoja, mutta mikään ei muuttunut. Mikään ei tuntunut tarpeeksi jännittävältä.
Kaikkeenhan on yleensä kuitenkin ratkaisu. Tunnistan itsestäni tietynlaisia piirteitä, jotka alkavat näkymään mitä lähempänä ratkaisua ollaan. Eräs sateisen päivän kahvipöytäpalaveri nousi aivan uusiin sfääreihin kun joku keksi ehdottaa bloggaamista! Tyrmäsin ajatuksen naurettavana – mistä minä kirjottaisin, kuka sitä lukisi. Tarvittiin toinen pannu kahvia. Kaverit alkoivat latelemaan kategorioita: kuntoilu, kokkailu, muoti. Lukijaongelmastakin tehtiin sopimus: ainakin kämppikset. Pikkuhiljaa ajatus alkoi kutkuttamaan ja ei mennyt montaa minuuttia kun päätös blogin perustamisesta oli tehty. Jotta blogista tulisi mahdollisimman omannäköinen, päätin lisätä kategorialistaan vielä omimmista omimmat jutut, opiskelun ja hamsterit. Itseasiassa ajatuksia postausaiheista alkoi putkahtelemaan liiankin paljon, mikä oli viimeisin syy tarttua läppäriin ja kirjoittaa ensimmäinen postaus. Tajusin, että bloggaus ei rajoita keskittymään johonkin tiettyyn lajiin, harrastukseen tai työhön. Tässä saan ne kaikki, ja se jos joku on tämän tuuliviirin harrastus.
